Toivottomuudesta toivoon. Marco Saba.

Hei, nimeni on Marco Saba. Olen tällä hetkellä 47-vuotias. Synnyin Sampierdarenassa, joka on lähiö Genovassa, Italiassa.

Perheeni oli hyvä. Isäni työskenteli timpurina moottoriteiden rakennusryhmässä ja äitini oli kotiäiti.

Minulla on kolme veljeä ja yksi sisko, ja Jumalalle kiitos, niistä ei kenelläkään ole ollut ongelmia huumeriippuvuuden tai minkään sellaisen kanssa. Mutta minä aloin polttaa tupakkaa 12-vuotiaana, ja hasista siihen sekoitettuna pian tämän jälkeen. 16-vuotiaana kokeilin LSD:tä. Minun ystäväporukassani tätä pidettiin normaalina. Tämä tie johti kerta toisensa jälkeen vankilaan.

Kun täytin 25, olin istunut neljä vankilatuomiota: kaikki huumeisiin liittyvien rikosten takia. Sitten tuli iso isku: 30-vuotiaana menetin molemmat vanhempani. Kukaan ei enää asettanut minulle mitään rajoja, ja niin rupesin käyttämään raskaita huumeita – heroiinia ja kokaiinia. Se oli lopun alkua.

Kuitenkin onnistuin menemään naimisiin, pitämään työpaikan, vuokraamaan asunnon, omistamaan auton… Sekä vaimoni että minä pidimme huolettomasta la dolce vita-elämästä yömenoineen ja juhlimisineen. Vaimoni oli myös huumeriippuvainen. Kaikesta huolimatta huumeet alkoivat vähitellen työntää kaiken muun sivulle ja niistä tuli elämäni tärkein asia. Päivä päivän jälkeen tarvitsin suuremman annoksen huumeita, joita käytin yhdessä alkoholin kanssa. Tämä vahingoitti vakavasti terveyttäni ja vaikutti ratkaisevasti sosiaalisiin kanssakäymiskykyihini.

Työkyvystäni tuli yhä rajoittuneempi, pyysin lomia mitä ihmeellisimmistä syistä. Kun tarpeitani ylläpitääkseni aloin varastaa tehtaalta jossa työskentelin, niin pomo rupesi epäilemään, että olin riippuvainen. Samaan aikaan muiden ongelmien lisäksi riitelimme vaimoni kanssa ja erottiin. Lopuksi menetin kaiken: perheeni, kotini, työni… kaiken…

Yksinäisyys ja epätoivo joka seurasi ainoastaan kasvatti haluani saada lisää huumeita. Joka päivä kuljeskelin Genovan historiallisen keskustan teitä toista annosta etsien, tai etsien tapaa saada käsiini rahaa annosta varten, kunnes kerran samalla alueella törmäsin kahvilaan, jota pyöritti ryhmä kristittyjä, joita kutsuttiin nimellä Veri amici (oikeat ystävät).

Evankelista lähestyi minua, tarjosi minulle ilmaisen kahvin ja rupesi puhumaan Jeesuksesta ja tarpeestani lopettaa itseni täyttämisen huumeilla ja sen sijaan kääntyä jonkin oikean ja kestävän puoleen. Totta puhuen, ensiksi en edes ymmärtänyt mistä hän puhui, koska olin niin pilvessä. Palasin kuitenkin sinne saadakseni ilmaista ruokaa ja suojaa, tylsistä saarnoista piittaamatta. Pastori rohkaisi minua hakemaan apua Betel-kuntoutuskeskuksesta, jossa autetaan huumeriippuvaisia, alkoholisteja ja ihmisiä, joilla on sosiaalisia ongelmia. Torjuin hänen ehdotuksensa ja vastasin ”ei” monta kertaa, kertoen että selvittäisin itse ongelmani omine voimineni. Tietysti valehtelin, jopa itselleni.

Hitaasti mutta varmasti Jumalan Sana kuitenkin alkoi uppoa ja tehdä työtänsä minussa. Kohta olin jo pohjalukemissa. Väsyneenä, likaisena, pitkätukkaisena, käytännössä raasuihin pukeutuneena, miltei luurankona (176 senttimetriä pitkänä painoin 54 kilogrammaa), fyysisesti ja henkisesti murtuneena suostuin lopulta menemään Betel Torriglia-kotiin Genovassa.

Alussa uusi elämäni ei ollut helppo, vanhan elämän vetovoima oli vielä erittäin vahva, mutta henkilöt, jotka olivat vastuussa ohjelmasta, auttoivat minua ympäröiden minut huolenpidolla. Tarvitsin radikaalin muutoksen elämääni, joten päätettiin, että pärjäisin paremmin jos olisin kaukana alueesta, jossa olin käyttänyt huumeita. Niinpä minut autettiin Betel Napolin tiloihin, jossa jatkoin Genovassa aloitettua kuntoutusjaksoa. Avasin sydämeni Jeesukselle, aloin totella Häntä ja elää elämäni Hänen tahtonsa mukaisesti, antaen Pyhän Hengen uusia minut päivä päivältä vuodattaen Hänen voimansa minuun.

Puolitoista vuotta myöhemmin menin Espanjaan jo Betel-työntekijän roolissa. Tehtäväni oli auttaa entisen elämäni kaltaisia jätkiä löytämään pelastuksen ja vapauden Jeesuksessa. Madridissa työskentelin rekkakuskina, eli toimitin huonekaluja meidän second hand-myymäliin, pyöritin myös grillikanakauppaa ja olin keskuskahvilamme tarjoilija.

Olin tosi iloinen saadessani oppia uusia asioita, mukaan lukien espanjan kielen. Kahvien ja nakkisämpylöiden tarjoileminen sattui juuri olemaan ihanteellinen tilanne tavatakseni kauniin tytön, josta oli tuleva vaimoni. Hän tuli vierailulle Madridissa sijaitsevaan Betelin keskuskirkkoon Venäjältä, jossa hän silloin asui ja palveli Jeesusta raamattukoulun johtajana Pietarissa, kristillisessä nuorisoryhmässä nimeltä StreetCry. Tapasimme kahvilassa hänen tilatessaan kupillisen kahvia ja rakastuimme ensi silmäyksellä. Puhelut ja kirjeet seurasivat…

Samoihin aikoihin Betel avasi osaston Suomessa ja kutsu vapaaehtoisille julistettiin yhdessä meidän Madridin konferensseissa. Vastasin nopeasti ja muutin Suomeen, nyt lähetystyöntekijänä. Riihimäellä menimme onnellisesti naimisiin kihlattuni kanssa.

Jeesus ei ainoastaan antanut minulle tulevaisuuden ja elämänilon, sekä uuden perheen ja uusia ystäviä. Hän palautti myös terveyteni ja hyvät suhteet sukulaisiini, ja kaiken kukkuraksi Hän myös äskettäin auttoi minua saamaan uuden ajokortin korvaamaan vanhan ajokorttini, jonka entinen elämäntapani oli tuhonnut! Ja Jumala tekee yhä vain palautuksen ja muodonmuutoksen ihmeitä.

Tänään miehiä eri maista ovat mukana kuntoutusohjelmassa Suomen Betel-kodissa. Kun kaikki kokoonnumme pöydän ääreen, voi kuulla puhuttavan ei vain suomea, vaan myös espanjaa, italiaa, viroa ja venäjää. Jumala kuitenkin antaa meille yliluonnollisen kyvyn ymmärtääksemme toisiamme ja jatkamaan eteenpäin Hänen rakkaudessaan ja yhtenäisyydessä.

Ja olen täysin vakuuttunut siitä, että jos Jumala pystyi jälleenrakentamaan minun elämäni, joka oli toivottomasti pilalla käytettyäni huumeita 25 vuoden ajan, niin Hän voi tehdä ihmeitä myös sinun elämässäsi jos vain avaat sydämesi ja annat elämäsi Hänelle!

Viktor Vershinin.

Hei, olen Viktor Vershinin 29 vuotias, Virosta, Päärnystä – joka sijaitsee Baltian meren rannalla.

Olen käyttanyt huumeita kun olin 14 vuotias, viimeiset kuusi vuotta olen käyttänyt metadoonia. Kaksi kertaa olin vankilassa, tuomiot kestivät yhden vuoden.

Yritin eri tavoin taistella rippuuvuutta vastaan. Olin sairaalassa mutta viikon kuluttua pakenin sieltä. Joka aamu menin kaupunkiin kun töihiin: varastin kaupoissa ja hotelleissa, puijasin turisteja nukuttamalla heitä klonidiinilla, tällä tavalla ansaitsin itselleni annoksen.

Ihmiset pelkäsivät kutsua minua kylään eivätkään uskoneet sanojaani. Yhteenä päivänä tulin kotiin ja huomasin sivussa kolme roska pussia, missä oli kaikki minun tavarani. Yritin pästä kotiin mutta lukot oli vaihdettu. Yritin pästä tuttujen luokse, mutta kukaan ei halunnut nähdä minua. Kaikki tutun kielsivät munua, kaikille olin velkaa rahaa.

Olin ihan rikki, menin metsään ja olin siellä viisi päivää, täysin lopussa. Aloin ajattelemaan: “Miksi elän?” “Miten käy minun unelmille hankkia perhe ja elää kun normaalit ihmiset elävät?” Mutta pois pääsyä ei ollut, tuntui että kaikki loppu, minä kuolen tällä metsässä ja kukaan ei löydä minua.

Kun nukahdin, unessa mun luokse tuli Jeesus ja sanoi: “Kaikki tulee olemaan hyvin!” Ja seuraavana päivänä minulle soitettiin ja kutsuttiin kirkkoon ja siellä autettiin menemään Beleliin.

Vuonna 2012 tulin Betel-Suomi, olin vuoden ja menin rakentamaan omaa elämää, jo 1,5 kuukauden jälkeen olin langennut. Olin piikillä kolme vikkoa ja sen jälkeen palasin takaisin.

Nyt olen 1,5 vuotta Belelissa, Jumala ihan oikeasti on koskettanut minua, olen iloinen siitä ja haluan palvella Häntä koko sydämestä. Vaan Jumala voi muutta meitä.

Eldar Plakan.

Hei, olen Eldar Plakan 26 vuotias. Synnyin ja kasvoin Tallinnassa, Viron pääkaupungissa.

Äiti on kasvattanut minut, isää en ole koskaan nähnyt. Äiti ei pärjännyt minun kanssa. Jatkuvasti menin kotoa pois. Koulussa pyörin kovien jätkien kanssa jotka polttivat, joivat ja käyttivät huumeita. Kohta olin kokeillut sitä kaikkea. Kun olin 14 vuotias elämääni tulivat kevyet huumeet, 16 vuotiaana ensimmäinen ruiske.

Lopetin koulun käymisen. Kun olin 20 käytin jo tiukasti kovia huumeita. Elämäni meni vaan alamäkeä, aloitin viemään tavaroita kotoa ja varastamaan kavereilta, loppujen lopuksi kaikki känsivät minulle selkää, olin yhteiskunnan hylkiö.

Sitten aloitin ryöstää ohikulkijoita, joskun jopa hakkasin ihmisia että saisin niiltä rahaa seuraavalle annokselle. Kaikki kontrolli ristäytyi käsistä, nyt vaan huumet kontrolloivat minun elämän.

Silloin tällöin yritin pästä irti riippuvuksesta eri tavoin, olin sairaalassa, kokeilin ohjelmaa ”12 askelta”(irti huumeista), mikään ei auttanut, asiat vaan pahenivat. Vuonna 2012 jouduin vankilaan, siellä ollessan sain siskolta kirjeen, missä hän kertoi että Suomessa on kuntoutuskeskus ja kehotti minua lähteä sinne.

Niin Jeesus löysi minut…

Vuonna 2014 tulin kristilliseen Betel keskukseen. Jotain sisälläni sanoi että kaikki onnistuu. Kuitenkiin alku epäonnistui, viikon jälkeen menin pois keskuksesta ja tietysti lankesin. Taas jäin yksin ja muistin siitä miten he kohtelivat minua Betelissa, sen pyyteettömän rakkauden ja huolenpidon. Tajusin, jos en palaa takaisin, kaikki voi loppua aika surullisesti, päätin palata.

Viikon kuluttua kun palasin takaisin, minä tein parannuksen, otin Jeesuksen omaksi Herraksi ja Pelastajaksi, se muutti minut. Jumala on täyttänyt minua omalla rakkaudella. Jonkin ajan kuluttua, kun lantuivat ensimmäiset tunteen, elämääni tulivat epäilukset. Kysyin itseltäni, onko todellisudessa Jumalaa olemassa? Ja se epäilyys alkoi pästä voitolle.

Mutta tapahtui ihme, yhtenä päivänä olin jakelemassa kalentereja minun vanhemman kanssa ja kävimme yhdessä kaupassa missä työskenteli yksi kristitty, hän rukoili meidän puolesta. Ja sinä hetkenä kun hän rukoili jotain kosketti minua ja se kosketus alkoi nousta minun jaloista vartalon kautta, tuntui että menetän tajuntansa ja nousi päähään meni korvien läpi hiuksiin asti. Oli sellainen tunne että joka ikinen mun hius päässä on pystyssä. Ei mitään tällaista ole koskaan tapahtunut elämässäni, sain Pyhän Hengen koskestuksen. Minut täytti Totuuden Henki joka todisti että Jumala on! Siitä lähtien kaikki epäilukset katosivat. Jumala on! – olin varma siitä.

Olen Belelissa jo yli vuoden, olen vapaa huumeista, Jumala on vapauttanut minut! Jumala paransi suhteet perhessäni, Hän on hajoittanut synnin kahleet ja nyt rakentaa esteet syntiä ja kaikkea pahaa vastaan. Tänä vuonna Jumala todella on vapauttanut minua monista asijoista jotka estivät minua ja eivät antaneet minun elää.

Mutta kaikesta tärkein mitä Jumala on lahjoittanut minulle – mahdollisuuden oppia rakastaa aidolla rakkaudella, aikaisemmin en osannut sitä.

Joka päivä kiitän Jumalaa siitä että Hän on osoittanut armoa elämään, jään nyt keskukseen antaen Herralle jatkaa sitä hyvää työtä mitä Hän on aloittanut minussa.

Haluan jakaa muiden kanssa sitä, mitä olen saanut Jumalalta. Herra sanoo: Menkää kaikkialle mailmaan…

…PYSTYIN VAIN TARJOAMAAN HÄNELLE RIKKINÄISYYTENI, MUTTA HÄN TEKI JOTAKIN KAUNISTA ELÄMÄSTÄNI… Juan Marhuenda.

Nimeni on Juan Marhuenda. Olen 34 vuotta vanha.

En ole koskaan tuntenut biologisia vanhempiani. Olen kasvanut adoptoituna lapsena. Onneksi minut adoptoi hyvä perhe, eikä minulta puuttunut mitään.

Adoptioisäni oli hyvin ahkera mies, joka pyöritti eri yrityksiä. Adoptioäitini oli kotiäiti. He pitivät rakkaudella huolta jokaisesta tarpeestani ja varmistivat, että minulla oli aina parhaimmat mahdollisuudet hienoimpaan koulutukseen.

Kuitenkin tunsin syvällä sydämessäni, että minulta puuttui jotakin. Kaikki kielletty kiehtoi minua koko ajan. Niinpä 12–13-vuotiaana pinnasin koulusta, jotta voisin varastaa, polttaa ja juoda. Pari vuotta myöhemmin rupesin kokeilemaan ekstaasia, LSD:tä, kokaiinia… 90-luvulla, kun diskokulttuuri tuli todella suosituksi Espanjassa, monet nuoret minä mukaan lukien, seurasimme niin kutsuttua la ruta del bacalaoa (juhlasta juhlaan menemistä).

Olin poissa kodista viikkoja kerrallaan. Tässä yhteydessä aloitin 16-vuotiaana suhteen minua kahdeksan vuotta vanhempaan tyttöön. Yhdessä olimme jatkuvasti pilvessä kaikista mahdollisista huumeista, joita suinkin saimme käsiimme.

Kolme vuotta myöhemmin saimme pojan, Jonathanin. Koska tyttöystäväni oli minua vanhempi, hän oli motivoitunut asettautumaan aloilleen ja viettämään jokseenkin normaalia perhe-elämää. Mutta minä olin vain 19-vuotias, ja kaikki, mitä halusin siihen aikaan, oli jatkaa juhlissa käymistä.

Vietettyämme kahdeksan vaikeaa vuotta yhdessä, usein rajusti riidellen, erosimme lopulta. Tyttöystäväni veljellä oli samantapaisia ongelmia vaimonsa kanssa; mutta heidän tapauksessaan vaimo oli se joka halusi juhlia eikä mies. Näin löysin pikaratkaisun tilanteelle ja jatkoin elämääni kälyni kanssa. Hänen kanssaan elämä oli yhtä juhlaa, koska hänellä oli rahaa.

Mutta raha loppui kahden vuoden jälkeen, joten turvauduimme huumeiden myymiseen saadaksemme rahaa riippuvuuksiemme ylläpitämiseen. Eräänä päivänä päätimme laajentaa huumevalikoimaamme menemällä New Yorkiin, mutta poliisi keskeytti operaatiomme. Meidät molemmat pidätettiin ja päädyimme vankilaan. Oikeudenistunnossa otin kaiken syyn niskoilleni, niin että hän pääsisi vapaaksi.

Minut tuomittiin neljän vuoden vankeuteen USA:ssa, jonne minut jätettiin kärsimään tuomioni. (Tämän reissun ehdottomasti paras anti oli kuitenkin se että opin englantia! Miten arvokas taito se onkaan lähetystyössäni nyt!) Neljän vuoden aikana en käyttänyt huumeita fyysisesti, mutta mielessäni en ikinä lopettanut ja suunnittelin jatkavani huumeidenkäyttöä heti vapauduttuani. Ja heti vapauduttuani meninkin suoraan huumekauppiaalle saamaan seuraavan annokseni. Sillä aikaa perheeni jatkoi minun rakastamistani.

Muiden muassa vanhempani ja setäni yrittivät auttaa minua pois surkeasta tilastani. Serkkuni esitteli minut naistuttavalleen, ja aika pian asuin yhdessä hänen kanssaan. Hän oli minua kuusi vuotta nuorempi. Saimme tyttären, Isabelin. Kuitenkin poltimme crackiä; kirjaimellisesti poltimme kaikki rahamme. Kun raha oli loppunut, niin oli myös suhteemme.

Jouduin jatkuvasti vaikeuksiin rikostentekijänä, mutta eräs oikeuslaitoksessa työskentelevä sukulaiseni auttoi minua kerta toisensa jälkeen, niin etten joutunut vankilaan. Lopulta hänenkin kärsivällisyytensä ja resurssinsa kuluivat loppuun. Tämän seurauksena jouduin toteamaan olevani yksin: ilman työtä, perhettä ja kotia; elin piiloutuneena hylätyssä talossa keskellä ei mitään. Edes siellä en tuntenut oloani turvalliseksi, joten menin usein lähellä olevaan metsään, josta luulin, ettei kukaan löytäisi minua. Viimein ymmärsin tarvitsevani apua.

Epätoivon keskeltä muistin Jumalan ja huusin Hänen puoleen käyttäen Herran rukousta (Isä meidän…). Etääntyneessä lapsuudessani minut oli pantu opettelemaan se ulkoa. Seuraavana päivänä keräsin kaiken rohkeuteni ja hain apua sosiaalitoimistosta. He kertoivat, että saisin ajan tapaukseeni liittyen kahden kuukauden kuluttua. Mutta minä tarvitsin apua heti!

Vastauksena vaatimiseeni, he neuvoivat minut ainoalle järjestölle, jonka he tiesivät auttavan kaikkia ja auttavan nopeasti. Nämä ottivat vastaan ihmisiä kaduilta, yleensä ensimmäisen soiton jälkeen. Se oli kristillinen kuntoutuskeskus nimeltä Betel. Mutta minulle kerrottiin sosiaalitoimesta, että se oli lahko ja että minut pakotetaan syömään erääntynyttä ruokaa. Sellaisesta viittauksesta huolimatta soitin sinne heti. Tunteja myöhemmin yksi pastori tuli tervehtimään minua ja seuraavana päivänä asuin jo Valencian Betel-kodissa.

Alussa pidin “niitä kristittyjä” jokseenkin naiiveina ja ajatteluni kierteli eniten sitä rataa, että mitä voisin varastaa täältä ennen kun lähden, mutta lopulta en lähtenytkään. Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen voima pysäytti minut. Hitaasti mutta varmasti ilmestys siitä, mitä Jeesus teki puolestani ristillä, lävisti mieleni ja valtasi sydämeni. Vastauksena kaduin syntejäni ja antauduin kokonaan, koko elämälläni, Jumalalle.

Vietin kuusi kuukautta Valencian Betelissä. Vastaanotin vesikasteen. Sitten Thomas ja Alicia, Valencian Betelin pastorit, vierailivat Suomen Betelissä ja Venäjän Betelissä konferenssin yhteydessä. Tultuaan takaisin Valenciaan he ilmoittivat, että avustajia tarvitaan Suomessa, mieluiten joku jolla on ajokortti ja joka osaa englannin perusteet. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja minut hyväksyttiin!

Niinpä löysin itseni palvelemasta Jumalaa Suomen Betelissä. Yli kaksi vuotta on kulunut siitä kun soitin Beteliin ensimmäistä kertaa. Iloitsen elämässäni ja luonteessanitapahtuneista radikaaleista muutoksista, joista kaikki kiitos Jeesuksen ja Pyhän Hengen muuntavalle voimalle.

Minulla on epäilyksettä paljon enemmän opittavaa, mutta yhden asian tiedän nyt – Jumalalla oli suunnitelma elämälleni jo ennen maailman luomista. “Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Roomalaiskirje 8:28).

Hän on muuttanut jopa elämäni huonot asiat kunniakseen!