Viktor Vershinin.

Hei, olen Viktor Vershinin 29 vuotias, Virosta, Päärnystä – joka sijaitsee Baltian meren rannalla.

Olen käyttanyt huumeita kun olin 14 vuotias, viimeiset kuusi vuotta olen käyttänyt metadoonia. Kaksi kertaa olin vankilassa, tuomiot kestivät yhden vuoden.

Yritin eri tavoin taistella rippuuvuutta vastaan. Olin sairaalassa mutta viikon kuluttua pakenin sieltä. Joka aamu menin kaupunkiin kun töihiin: varastin kaupoissa ja hotelleissa, puijasin turisteja nukuttamalla heitä klonidiinilla, tällä tavalla ansaitsin itselleni annoksen.

Ihmiset pelkäsivät kutsua minua kylään eivätkään uskoneet sanojaani. Yhteenä päivänä tulin kotiin ja huomasin sivussa kolme roska pussia, missä oli kaikki minun tavarani. Yritin pästä kotiin mutta lukot oli vaihdettu. Yritin pästä tuttujen luokse, mutta kukaan ei halunnut nähdä minua. Kaikki tutun kielsivät munua, kaikille olin velkaa rahaa.

Olin ihan rikki, menin metsään ja olin siellä viisi päivää, täysin lopussa. Aloin ajattelemaan: “Miksi elän?” “Miten käy minun unelmille hankkia perhe ja elää kun normaalit ihmiset elävät?” Mutta pois pääsyä ei ollut, tuntui että kaikki loppu, minä kuolen tällä metsässä ja kukaan ei löydä minua.

Kun nukahdin, unessa mun luokse tuli Jeesus ja sanoi: “Kaikki tulee olemaan hyvin!” Ja seuraavana päivänä minulle soitettiin ja kutsuttiin kirkkoon ja siellä autettiin menemään Beleliin.

Vuonna 2012 tulin Betel-Suomi, olin vuoden ja menin rakentamaan omaa elämää, jo 1,5 kuukauden jälkeen olin langennut. Olin piikillä kolme vikkoa ja sen jälkeen palasin takaisin.

Nyt olen 1,5 vuotta Belelissa, Jumala ihan oikeasti on koskettanut minua, olen iloinen siitä ja haluan palvella Häntä koko sydämestä. Vaan Jumala voi muutta meitä.

Eldar Plakan.

Hei, olen Eldar Plakan 26 vuotias. Synnyin ja kasvoin Tallinnassa, Viron pääkaupungissa.

Äiti on kasvattanut minut, isää en ole koskaan nähnyt. Äiti ei pärjännyt minun kanssa. Jatkuvasti menin kotoa pois. Koulussa pyörin kovien jätkien kanssa jotka polttivat, joivat ja käyttivät huumeita. Kohta olin kokeillut sitä kaikkea. Kun olin 14 vuotias elämääni tulivat kevyet huumeet, 16 vuotiaana ensimmäinen ruiske.

Lopetin koulun käymisen. Kun olin 20 käytin jo tiukasti kovia huumeita. Elämäni meni vaan alamäkeä, aloitin viemään tavaroita kotoa ja varastamaan kavereilta, loppujen lopuksi kaikki känsivät minulle selkää, olin yhteiskunnan hylkiö.

Sitten aloitin ryöstää ohikulkijoita, joskun jopa hakkasin ihmisia että saisin niiltä rahaa seuraavalle annokselle. Kaikki kontrolli ristäytyi käsistä, nyt vaan huumet kontrolloivat minun elämän.

Silloin tällöin yritin pästä irti riippuvuksesta eri tavoin, olin sairaalassa, kokeilin ohjelmaa ”12 askelta”(irti huumeista), mikään ei auttanut, asiat vaan pahenivat. Vuonna 2012 jouduin vankilaan, siellä ollessan sain siskolta kirjeen, missä hän kertoi että Suomessa on kuntoutuskeskus ja kehotti minua lähteä sinne.

Niin Jeesus löysi minut…

Vuonna 2014 tulin kristilliseen Betel keskukseen. Jotain sisälläni sanoi että kaikki onnistuu. Kuitenkiin alku epäonnistui, viikon jälkeen menin pois keskuksesta ja tietysti lankesin. Taas jäin yksin ja muistin siitä miten he kohtelivat minua Betelissa, sen pyyteettömän rakkauden ja huolenpidon. Tajusin, jos en palaa takaisin, kaikki voi loppua aika surullisesti, päätin palata.

Viikon kuluttua kun palasin takaisin, minä tein parannuksen, otin Jeesuksen omaksi Herraksi ja Pelastajaksi, se muutti minut. Jumala on täyttänyt minua omalla rakkaudella. Jonkin ajan kuluttua, kun lantuivat ensimmäiset tunteen, elämääni tulivat epäilukset. Kysyin itseltäni, onko todellisudessa Jumalaa olemassa? Ja se epäilyys alkoi pästä voitolle.

Mutta tapahtui ihme, yhtenä päivänä olin jakelemassa kalentereja minun vanhemman kanssa ja kävimme yhdessä kaupassa missä työskenteli yksi kristitty, hän rukoili meidän puolesta. Ja sinä hetkenä kun hän rukoili jotain kosketti minua ja se kosketus alkoi nousta minun jaloista vartalon kautta, tuntui että menetän tajuntansa ja nousi päähään meni korvien läpi hiuksiin asti. Oli sellainen tunne että joka ikinen mun hius päässä on pystyssä. Ei mitään tällaista ole koskaan tapahtunut elämässäni, sain Pyhän Hengen koskestuksen. Minut täytti Totuuden Henki joka todisti että Jumala on! Siitä lähtien kaikki epäilukset katosivat. Jumala on! – olin varma siitä.

Olen Belelissa jo yli vuoden, olen vapaa huumeista, Jumala on vapauttanut minut! Jumala paransi suhteet perhessäni, Hän on hajoittanut synnin kahleet ja nyt rakentaa esteet syntiä ja kaikkea pahaa vastaan. Tänä vuonna Jumala todella on vapauttanut minua monista asijoista jotka estivät minua ja eivät antaneet minun elää.

Mutta kaikesta tärkein mitä Jumala on lahjoittanut minulle – mahdollisuuden oppia rakastaa aidolla rakkaudella, aikaisemmin en osannut sitä.

Joka päivä kiitän Jumalaa siitä että Hän on osoittanut armoa elämään, jään nyt keskukseen antaen Herralle jatkaa sitä hyvää työtä mitä Hän on aloittanut minussa.

Haluan jakaa muiden kanssa sitä, mitä olen saanut Jumalalta. Herra sanoo: Menkää kaikkialle mailmaan…

…PYSTYIN VAIN TARJOAMAAN HÄNELLE RIKKINÄISYYTENI, MUTTA HÄN TEKI JOTAKIN KAUNISTA ELÄMÄSTÄNI… Juan Marhuenda.

Nimeni on Juan Marhuenda. Olen 34 vuotta vanha.

En ole koskaan tuntenut biologisia vanhempiani. Olen kasvanut adoptoituna lapsena. Onneksi minut adoptoi hyvä perhe, eikä minulta puuttunut mitään.

Adoptioisäni oli hyvin ahkera mies, joka pyöritti eri yrityksiä. Adoptioäitini oli kotiäiti. He pitivät rakkaudella huolta jokaisesta tarpeestani ja varmistivat, että minulla oli aina parhaimmat mahdollisuudet hienoimpaan koulutukseen.

Kuitenkin tunsin syvällä sydämessäni, että minulta puuttui jotakin. Kaikki kielletty kiehtoi minua koko ajan. Niinpä 12–13-vuotiaana pinnasin koulusta, jotta voisin varastaa, polttaa ja juoda. Pari vuotta myöhemmin rupesin kokeilemaan ekstaasia, LSD:tä, kokaiinia… 90-luvulla, kun diskokulttuuri tuli todella suosituksi Espanjassa, monet nuoret minä mukaan lukien, seurasimme niin kutsuttua la ruta del bacalaoa (juhlasta juhlaan menemistä).

Olin poissa kodista viikkoja kerrallaan. Tässä yhteydessä aloitin 16-vuotiaana suhteen minua kahdeksan vuotta vanhempaan tyttöön. Yhdessä olimme jatkuvasti pilvessä kaikista mahdollisista huumeista, joita suinkin saimme käsiimme.

Kolme vuotta myöhemmin saimme pojan, Jonathanin. Koska tyttöystäväni oli minua vanhempi, hän oli motivoitunut asettautumaan aloilleen ja viettämään jokseenkin normaalia perhe-elämää. Mutta minä olin vain 19-vuotias, ja kaikki, mitä halusin siihen aikaan, oli jatkaa juhlissa käymistä.

Vietettyämme kahdeksan vaikeaa vuotta yhdessä, usein rajusti riidellen, erosimme lopulta. Tyttöystäväni veljellä oli samantapaisia ongelmia vaimonsa kanssa; mutta heidän tapauksessaan vaimo oli se joka halusi juhlia eikä mies. Näin löysin pikaratkaisun tilanteelle ja jatkoin elämääni kälyni kanssa. Hänen kanssaan elämä oli yhtä juhlaa, koska hänellä oli rahaa.

Mutta raha loppui kahden vuoden jälkeen, joten turvauduimme huumeiden myymiseen saadaksemme rahaa riippuvuuksiemme ylläpitämiseen. Eräänä päivänä päätimme laajentaa huumevalikoimaamme menemällä New Yorkiin, mutta poliisi keskeytti operaatiomme. Meidät molemmat pidätettiin ja päädyimme vankilaan. Oikeudenistunnossa otin kaiken syyn niskoilleni, niin että hän pääsisi vapaaksi.

Minut tuomittiin neljän vuoden vankeuteen USA:ssa, jonne minut jätettiin kärsimään tuomioni. (Tämän reissun ehdottomasti paras anti oli kuitenkin se että opin englantia! Miten arvokas taito se onkaan lähetystyössäni nyt!) Neljän vuoden aikana en käyttänyt huumeita fyysisesti, mutta mielessäni en ikinä lopettanut ja suunnittelin jatkavani huumeidenkäyttöä heti vapauduttuani. Ja heti vapauduttuani meninkin suoraan huumekauppiaalle saamaan seuraavan annokseni. Sillä aikaa perheeni jatkoi minun rakastamistani.

Muiden muassa vanhempani ja setäni yrittivät auttaa minua pois surkeasta tilastani. Serkkuni esitteli minut naistuttavalleen, ja aika pian asuin yhdessä hänen kanssaan. Hän oli minua kuusi vuotta nuorempi. Saimme tyttären, Isabelin. Kuitenkin poltimme crackiä; kirjaimellisesti poltimme kaikki rahamme. Kun raha oli loppunut, niin oli myös suhteemme.

Jouduin jatkuvasti vaikeuksiin rikostentekijänä, mutta eräs oikeuslaitoksessa työskentelevä sukulaiseni auttoi minua kerta toisensa jälkeen, niin etten joutunut vankilaan. Lopulta hänenkin kärsivällisyytensä ja resurssinsa kuluivat loppuun. Tämän seurauksena jouduin toteamaan olevani yksin: ilman työtä, perhettä ja kotia; elin piiloutuneena hylätyssä talossa keskellä ei mitään. Edes siellä en tuntenut oloani turvalliseksi, joten menin usein lähellä olevaan metsään, josta luulin, ettei kukaan löytäisi minua. Viimein ymmärsin tarvitsevani apua.

Epätoivon keskeltä muistin Jumalan ja huusin Hänen puoleen käyttäen Herran rukousta (Isä meidän…). Etääntyneessä lapsuudessani minut oli pantu opettelemaan se ulkoa. Seuraavana päivänä keräsin kaiken rohkeuteni ja hain apua sosiaalitoimistosta. He kertoivat, että saisin ajan tapaukseeni liittyen kahden kuukauden kuluttua. Mutta minä tarvitsin apua heti!

Vastauksena vaatimiseeni, he neuvoivat minut ainoalle järjestölle, jonka he tiesivät auttavan kaikkia ja auttavan nopeasti. Nämä ottivat vastaan ihmisiä kaduilta, yleensä ensimmäisen soiton jälkeen. Se oli kristillinen kuntoutuskeskus nimeltä Betel. Mutta minulle kerrottiin sosiaalitoimesta, että se oli lahko ja että minut pakotetaan syömään erääntynyttä ruokaa. Sellaisesta viittauksesta huolimatta soitin sinne heti. Tunteja myöhemmin yksi pastori tuli tervehtimään minua ja seuraavana päivänä asuin jo Valencian Betel-kodissa.

Alussa pidin “niitä kristittyjä” jokseenkin naiiveina ja ajatteluni kierteli eniten sitä rataa, että mitä voisin varastaa täältä ennen kun lähden, mutta lopulta en lähtenytkään. Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen voima pysäytti minut. Hitaasti mutta varmasti ilmestys siitä, mitä Jeesus teki puolestani ristillä, lävisti mieleni ja valtasi sydämeni. Vastauksena kaduin syntejäni ja antauduin kokonaan, koko elämälläni, Jumalalle.

Vietin kuusi kuukautta Valencian Betelissä. Vastaanotin vesikasteen. Sitten Thomas ja Alicia, Valencian Betelin pastorit, vierailivat Suomen Betelissä ja Venäjän Betelissä konferenssin yhteydessä. Tultuaan takaisin Valenciaan he ilmoittivat, että avustajia tarvitaan Suomessa, mieluiten joku jolla on ajokortti ja joka osaa englannin perusteet. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja minut hyväksyttiin!

Niinpä löysin itseni palvelemasta Jumalaa Suomen Betelissä. Yli kaksi vuotta on kulunut siitä kun soitin Beteliin ensimmäistä kertaa. Iloitsen elämässäni ja luonteessanitapahtuneista radikaaleista muutoksista, joista kaikki kiitos Jeesuksen ja Pyhän Hengen muuntavalle voimalle.

Minulla on epäilyksettä paljon enemmän opittavaa, mutta yhden asian tiedän nyt – Jumalalla oli suunnitelma elämälleni jo ennen maailman luomista. “Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Roomalaiskirje 8:28).

Hän on muuttanut jopa elämäni huonot asiat kunniakseen!